Hepsista heijaa!

Johan on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä, ja paljon on tapahtunut tässä välillä. Voin kyllä luvata, ettei tästä päivitystahti ainakaan merkittävästi parane, sillä kevättä kohden mentäessä meille on tulossa melkoisesti ohjelmaa. Tai lähinnä sellaista, joka vie taatusti aikaa ja energiaa. Huhtikuussa meille on nimittäin tulossa aivan uusi tulokas, tässä hieman esimakua.

Kuva on otettu pari viikkoa sitten, ja silloin h-hetkeen oli aikaa 8 viikkoa, nyt siis enää kuutisen viikkoa. Hyvin on sujunut, kunhan alkuraskauden pahoinvoinnista selvisimme. Nyt jo kovasti tulokasta odotellaan ja paikat ja tavarat alkavat olla melko hyvin valmiina. Jännittäviä aikoja elellään :)

Kait tätä voi jo syksyksi sanoa, kun lämpötila on vähintään 10 astetta heinäkuuta alhaisempi, vettä sataa ja koulut ovat alkaneet, omanikin. Niin ja yksi syksyn lähenemisen merkki on, että porkkanapenkkimme on alkanut tuottaa ihan hyviä porkkanoita. Kauniita ne eivät ehkä ole, mutta maussa ei ole mitään moitittavaa. Olisi ilmeisesti pitänyt rankemmalla kädellä harventaa, tai sitten alunperinkin jo kylvää siemenet harvempaan, kun maasta nostetaan naimisissa olevia porkkanoita. Ei varmaankaan menisi EU:n laadunvalvonnasta läpi . Mutta ainakin tulee hyvä mieli koomisia porkkanoita syödessä. Ja tietty makua parantaa tieto siitä, että porkkanat on ihan itse kasvatettuja! Kuvia voisin laittaa tuossa myöhemmin tulemaan, mutta nyt ulkona sataa.

Yrttitarhasta ei tullut mitään. Itäneet taimet kuolivat vaikka teki mitä. Meillä ei siis nautita tuoreen basilikan tuoksusta, ei ruohesipulin mausta tai ripotella persiljaa salaattiin... Ehkä parempi onni ensi vuonna.

Ja kun koulut ovat kerran alkaneet, niin minäkin palaan koulun penkille. Ihan alakouluun asti. Ensimmäinen työharjoitteluni alkaa syyskuun alusta jolloin palaan takaisin kolmannelle luokalle. Pesti kestää kolme kuukautta eli syyskuun alusta marraskuun loppuun. Kävin hakemassa sopimukseni tuossa pari päivää sitten ja rehtori kertoi ko. luokan opettajan jo kovasti kyselleen minun perääni. Kiva tietää, että ainakin tulen olemaan tarpeellinen ja hyödyllinen. Innokkaasti jo työn alkua odottelen!

Oikein hyvää alkavaa syksyä kaikille!

Olen tilannut nyt useamman vuoden Positiivareiden ajatusten aamiaista sähköpostiini ja yksi kesäkuun viesteistä on jäänyt erittäin hyvin pyörimään mieleeni. Ajattelin postata sen myös tänne blogiini, jotta nekin, joille positiivarit ei postia lähetä voisivat tämän saman mainion viestin lukea ja nauttia kesästä hieman pidempään. Itse olen talvi-ihminen, mutta tämä on saanut minutkin suhtautumaan kesään paljon positiivisemmin.

----------------------

TAAS ON AIKA AURINGON

Kesä tulee joka vuosi yhtä yllättäen. Kaikki eivät ehtineet uimarantakuntoon, lomamatka jäi ehkä varaamatta, mökin tai veneen laitto ei valmistunut ajallaan.

Pessimistit laskevat jo, kuinka monta viikkoa on talvirenkaiden vaihtoon. Joillekin tulee niin kiire viettää kesää, etteivät he ehdi nauttia siitä.
Juhannuksesta päivät lyhenevät. Lehdissä vatvotaan lomastressiä. Pouta- ja sadepäivien saldo on terassien puheenaihe.

Jospa havahtuisimme ottamaan oppia lapsilta. Heidän kesänsä on aina pidempi kuin aikuisilla. Pienimmät eivät edes kykene laskemaan syksyn tuloa. Lapset osaavat nauttia auringosta ja lämmöstä murehtimatta niiden katoamista.

Suomalaisen ihmisen mieli tarvitsee aurinkoenergiaa. Kun päätämme pysähtyä nauttimaan kesän mahdollisuuksista, annamme akuillemme tilaisuuden latautua. Auringon lapsilla ei ole koskaan kiire, sillä varjot ovat kesällä lyhyet.

-L.T.

----------------------

Riemullista kesää!

Ps. porkkanapenkki puskee hyvin ainakin vihreää osaa. Toivottavasti sieltä saa vielä tänä kesänä nauttia ihan itse kasvatettuja porkkanoita!

Olen luvannut jo monta aikaa sitten ommella kummipojalle kestovaippoja ja onhan niitä valmistunutkin. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin keskeneräisiin töihin. Ompelin neljä kestovaippaa, enemmänkin olisin tehnyt, mutta tarranauha loppui kesken ja työ tyssäsi siihen kunnes pääsen kaupungille. Materiaalina on ihan virallinen kaestovaippa- eli pul-kangas. Kangaskaupan tarjonta oli tylsähkö, kun valikoimassa oli vain valkoista, vihreää ja vaaleanpunaista kangasta ja jostain syystä jätin vaaleanpunaisen kauppaan :D

Joukosta puuttu vielä yksi vihreä, kaksi valkoista odottelee tarraa.

Lisäksi kummityttöni täytti viime viikolla vuosia ja sain idean ommella hänelle lahjaksi laukun. Tein hänelle sellaisen jo joululahjaksi, mutta toivottavasti tämäkin kelpaa. Ja tähän laukkuun meni yhdet Tapion vanhat farkut jotka olivat toisen takataskun vierestä vähän liian ilmastoidut. Kaikki kangas on samoista housuista peräisin. Tunsin itseni oikein ekohenkiseksi, kuin näin kierrätin farkut uuteen käyttöön. Lopputulokseen tuli kuitenkin vielä hihnaan jatkokappale, kun jäi vähän tyrhan lyhyeksi, lisäksi neljä pientä silityskuviokukkasta tuomaan vähän tyttömäistä ilmettä. Itse olen lopputulokseen hyvinkin tyytyväinen ja onneksi laukku on jo paketissa, ettei tule kiusausta ottaa sitä itselle käyttöön. Ainakin tiedän, mitä seuraaville vanhoille farkuille tapahtuu. :)

Olemme viikonloppuna menossa serkkuni häihin ja kortinhan tein itse. Toivottavasti hääpari ei käy etukäteen vakoilemassa :) Tosielämässä kortti on värikkäämpi, kamera ei tehnyt sille näemmä oikeutta millään tapaa...

Korttiin meni tosin vain ostettuja materiaaleja, lukuunottamatta vihreää satiininauhaa, joka on päräisin pyjamani housuista, koska nauha ei pysynyt koskaan paikallaan. Oli jo toinen kortti johon nauhaa käytin. (Tein ylioppilaskortin tuossa pari viikkoa sitten, mutta kuva on toisessa kamerassa, jonka siirtopiuhaa en tähän hätään löytänyt).

Hakuro oli tuossa viikko sitten pahassa ripulissa. Kolme päivää tuli vetistä velliä eikä ruoka maistunut. Vettä joi jos sitä ruiskutti suoraan kurkusta alas. Loppujenlopuksi myös oksenteli jolloin lähdettiinkin sitten eläinlääkäriin. Litran verran meni tiputuksessa nestettä ja mukaan saimme antibiootin. Seuraavana päivänä oli koira jo pirteämpi ja nyt onkin ruoka maistunut aivan eri tavalla kuin ennen. Hyvässä kunnossa kuitenkin nyt ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä paikkaamaan rästiin jääneitä agi-tunteja. Hakuro kun tuntuu tykkäävän lajista melkoisesti :)

Taas tämä aika vuodesta jolloin aivastuttaa, silmät vuotaa, silmät ja nenä kutiaa ja vaikka olisi kuinka kiva ilma, niin ulos ei tee mieli mennä, kun olo muuttuu kuitenkin vain kurjemmaksi, mikäli se on edes mahdollista. Näihin aikoihin harkitsen aina vakavasti metsurin uraa ja haaveilen kaatavani jok'ikisen koivun joka tielleni osuu!

Ulvilassa on koivut suorastaan räjähtäneen. Kostean kauden jälkeen tuli nämä oikein aurinkoiset ja lämpimät ilmat, joten puf vain ja ulos ei ollut enää asiaa. Luulisi, että tämä kohta kaksi vuotta käynnissä ollut siedätyshoito alkaisi jo puremaan, mutta helppoa ei missään nimessä ole ollut. Tiedä sitten, että jos hoito onkin jo auttanut, ja ilman hoitoa olo olisi vieläkin kamalampi... Mistä sen sitten tietää.

Mutta jotain kivaakin on tässä keväässä ollut. Olen nimittäin aloittanut paljon puhutun hyötykasvien kasvattamisen, vai mitenkä siitä pitää puhua... Keittiön pöydällä (ikkunalaudan puutteessa) kasvaa basilkaa, ruohosipulia sekä persiljaa. Viikko sitten kylvetyistä siemenistä persilja on ainut, jossa ei vielä näy elonmerkkejä. Näinkähän sieltä mitään koskaan tuleekaan...

Pihahommiakin on tehty, kun pihalle kaivoimme porkkanamaan. Tapio heilui ahkerana lapion varressa ja kaivoi kuopan, johon kippasimme 8 säkkiä multaa. Viereiseen penkin paikkaan lätkimme multaa kerroksen ja siihen kylvin ruiskaunokin siemeniä. Lisäksi penkkiin istutettiin kaksi jättiläismeritahteä, niiden kun ainakin liikkeen mukaan pitäisi soveltua aurinkoiseen paikkaan. Saa nähdä onko paikka kuitenkin liian paahteinen niin tähdille, kuin kukillekin. Penkki kun on seinän vieressä. Näistäkään en tiedä nouseeko penkeistä ikinä mitään, mutta eipä sitä koskaan opi, jos ei joskus kokeile. Vinkkejä otetaan kuitenkin ilolla vastaan =) Rivitalon pihalla kun on nämä puutarhaunelmat hieman rajallisia. Pienintäkin elonmerkkiä odotellessa.

porkkanamaa

"kukkapenkki"