Jos joku leivonnainen on mennyt minulta aina jollaintavalla pieleen, niin se on muffinit. Olivatpa ne sitten marja-, suklaa-, sirtuuna- tai ihan tavanmuffineja, niin joku menee aina vikaan. Se on kuin joku kirjoittamaton Heidin keittiölaki... Yleisimmin tapahtuu niin, että muffinit eivät suinkaan kohoa sievästi ylöspäin, vaan kasvavat ainoastaan leveyttä ja lopputuloksena on pellillinen lätsähtäneitä säälittävän näköisiä tekeleitä. Tai sitten jos vuoat ovat tavallista jämäkämpiä, niin silloin taikina -oli sitä vuoassa sitten paljon tai vähän- ei myöskään kohoa ylöspäin, vaan tursuaa yli reunojen ja lopputuloksena on pellillisen kokoinen yksi muffini, jossa on välissä paperisia yllätyksiä. Maussa ei tosin ole koskaan ollut mitään vikaa.

Aikaisemmista epäonnistumisista huolimatta ja niitä uhmaten päätin kuitenkin kokeilla taas jälleen. Tämänkertaisen yritelmän kohteena olivat mansikkasydänmuffinssit joiden ohje löytyy täältä. Kappasvain, lopputulos oli mahtava! Kauniin muotoisia, värisiä ja myös erinomaisen makuisia! Ja helppoja tehdä. Tämä ohje kirjoitetaan muistiin!

Niin ja enää alle kuukausi häihin!!!

Valmistelut etenevät välillä hitaammin, välillä vähän nopeammin, ja välillä saadaan ihan valmistakin. Yksi valmistuneista ja kuvatuista on sormustyyny, jonka ompelin tuossa reilu viikko sitten. Tuli ihan kaunis ja toistaa teemavärejämme :) Kuvassa sormuksena toimii kihlasormus, kun vihkisormus oli vielä kuvausvaiheessa kultasepällä hakemattomana. Eikä vihkisormusta toki sovi ennen häitä esitellä.

Kangas löytyi Ideaparkin Eurokankaan alelaarista, taitaa olla jonninmoista morsiussatiinia. Leveä nauha on ostettu Porista askarteluliike Vitriinistä hääkonvehteja varten, jäljellä vielä monta metriä, solmittava nauha pengottiin äiteen konvehtitarvikevarastosta. Ommeltu saumurilla ja kääntöaukko käsin. Täytteenä vanua. Yksinkertainen on kaunista, näkeehän sen jo tekijästäkin

Kouvolassa oli kovin jännittävä lumimuodostuma aivan huoneeni ikkunan takana, joka mielestäni kuvaa hyvin näitä käsittämättömiä luonnonlakeja, onko tämä nyt sitten fysiikan lakeja vai mitä. Joitakin sidoksia tässä ainakin on, kun nuin hyvin lumi pysyy kaarena oksan sivussa ja vielä kasassa. Muodostelma on roikkunut paikallaan nyt jo ainakin kaksi viikkoa, ellei kauemminkin, kun itse näin tämän juuri kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Kuvatessa uskalsin hädintuskin hengittää, kun jännäsin, että katkeaako kaari vaiko eikö. Hyvin pysyi!

Lopuksi terveisiä Hakurolta tämän päivän metsäretkeltä. On se vaan hyvä, että koiralla on mustat korvat, muuten ei kaveria olisi juuri hangesta nähnyt. Koira nautti olostaan juostessaan vapaana ja omistajat nauttivat katsellessaan koiran juoksemisen riemua. Puhumattakaan siitä, että ilma oli mitä mahtavin: kymmenisen astetta pakkasta ja auringonpaistetta. (vaikka ei aurinko sinne metsikistöön juuri paistanut, kun oli jo siihen aikaan senverran alhaalla...)

Herra lumiparta

Näinkin myöhään ajattelin postata viimein ne varsinaiset kuvat kutsuista, joista oli pienen pieni maistiainen täällä. Näistä materiaaliesta siis lähdimme liikkeelle:

Kartonkia, hopeista harsonauhaa, kukkia, tavallista liimaa, kimalleliimaa ja ääriviivatarroja. Ei ehkä kummoiset materiaalit, mutta omasta mielestäni lopputulos oli kaunis. Eikä tainnut olla joukossa kahta samanlaista korttia lainkaan. Tässä muutama näyte

Ja askarreltavaa on vielä kovasti jäljellä. Konvehdit, tienviitta-kyltit, koristeita ja mitähän vielä. Onneksi on apulaisia!

Joulun alla konvehtienvärkkäyspöytä näytti tältä. Jos oikein tarkasti katsoo, niin voi kenties nähdä, miten korvista nousee savu niin ahkeran ajatelun ja pähkäilyn vuoksi. Lopputuotoksista ei itselläni ole vielä yhtäkään kuvaa, mutta niitä voi odotella tulevaisuudessa. Ja viikon kuluttua arkastelutalkoot konvehtien osalta jatkuvat kaasojen avustuksella. Kivaa!!!

Myös pienimmille löytyy puuhasteltavaa. Tässä pohjamaalataan tienvarsikylttejä :)

Joulukortit olivat tänäkin vuonna itsetehtyjä. Kovalla tohinalla niitä kuoriin lykkäsin ja kuoria liimailin kiinni, kun heräsin liian myöhään, että en ole kuvannut niitä lainkaan!

Muutama kortti oli kuitenkin vielä ilman kuorta, joten edes niistä sain kuvat talteen. Muutama kortti jäi harmittamaan, kun olivat niin nättejä, mutta ei voi mittään. Näillä mennään:

Muutamasta kortista kenties huomaa, että minulla on uusi lelu! Nimittäin kuvioleikkuri. Sillä saa näppärästi tehtyä sydämiä. Keskimmäisellä rivillä oikean puolimmainen kortti on tehty 3D-mallisena.

Vielä muutama yksittäiskuva korteista, jotka eivät mahtuneet yhteiskuvaustyynylle.

Tämä meni Ruotsiin

Tässä ei ollut liima vielä kunnolla kuivinut, siksi vähän kökköisen näköinen...

Ja näiden kuvaterveisten myötä

Oikein lahjarikasta...

Hyvää...

ja tunnelmallista Joulunaikaa

Toivottavat

Heidi ja Tapio sekä

Hakuro

Tuli tänään käytyä kyseisessä tapahtumassa. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka en tiennyt mitä odotin, niin eipä järin häävit messut olleet. Jos minun olisi pitänyt etsiä itselleni pukua, niin sitten olisi katseltavaa ollut varmasti enemmänkin, sillä kolttuja oli joka nurkalla. Enemmän tai vähemmän hirvittäviä. Olihan siellä muutama ihan sieväkin, mutta ei kyllä kolahtanut. Toisaalta en tosiaan katsellutkaan sillä silmällä pukuja, että se siitä sitten. Muuten tosiaan anti oli varsin suppea. Odotin ehkä kuitenkin paljon enemmän. Pahoitteluni, kun ei minulla ole kuvia laittaa esille. Kotoa lähtiessä otin kyllä kameran mukaan, mutta kuinkas sitten kävikään. Messuilla huomasin, että kamera on laukussa, joka oli autossa, joka puolestaan oli Salon rautatieaseman parkissa. Käteen jäi sitten loppujenlopuksi hyvä vinkki hääkenkien suhteen (kannattaa kuulemma alkaa sisäänajo ja jalkojen totuttelu kaksi viikkoa ennen häitä ja pitää kenkiä päivittäin puoli tuntia jalassa), Sinellin messukojusta askartelutarvikkeita ja mahdottomasti lippusia ja lappusia. Tiaraa oikeastaan lähdin hakemaan, mutta en raaskinut ostaa 200€ maksavaa, kun tiedän, että netistä saan tilattua 38€:lla oikein sievän :)

Messukeskuksessa oli samaan aikaan myös muoti-, terveys- ja kauneusmessut. Muotimessuosastolla tunsin hyvin vahvasti, etten todellakaan kuulu joukkoon, joten siellä ei ollut minulle mitään tarjottavaa. Rätei ja lumpui oli kyllä vaikka millä mitalla, mutta koko alue oli jotenkin hirvittävän tunkkaisen oloinen. Jos nyt jotain mainitsemisen arvoista olisi, niin näin siellä Muodin huipulle ohjelmasta tutun suunnittelijan, Antin. Ja hänkin seisoi vessan edessä.

Terveysalueella oli jos jonkinmoista esillelaittajaa. Oli hierojia, rasvoja, voiteita, öljyjä, luonnontuotteita, lääkevoiteita, pilleriä ja nenäliinoja. Olipa mukaan eksynyt (minun mielestäni) humpuukiakin. Kädestä ennustamisen lapun heitin samoin tein roskikseen ja auravalokuvaus sai osakseen lähinnä pelkän hymähdyksen. Kauneusosastolla oli ehkä tällä kertaa kaikkein mukavin anti. Olimme nimittäin menossa pikamanikyyriin ja kun istahdin tuoliin, niin kynsitäti kysyi, että haluatko demo-kynnen? Eli minulle tehtiin oikean käden pikkurilliin rakennekynsi. Kiva, että pääsi tätä etukäteen kokeilemaan, kun olen miettinyt, josko sitä sitten ottaisi häihin rakennekynnet. Näppärästi tuo tehtiin, saa nyt sitten nähdä, mitenkä kestää ja pysyy. Nätti siitä ainakin tuli.

Aluksi oli tarkoitus tehdä omaa kynttä pitempi rakennekynsi (akryyli), mutta siinä sitten kävi sille alustalle jokin liikahdus, joten kynsitäti teki sitten vai tuohon oman kynnen päälle. Tuossa ei siis ole mitään pidennystä. Kovasti kehui, että minulla olisi hyvän geelikynsimallin kynnet. Täytyy varmaan lähteä kiertelemään lähiseudun kynsisalonkeja, josko mallia kaipaisivat :)

Tässä mäkyy melko hyvin tuo kohokuvio, mikä kynteen vielä koristeeksi tehtiin. Onhan tuo yksi kynsi vähän yksinäisen näköinen, mutta sille ei voi mitään. Ompahan ainutlaatuinen :D

Loput kynnet sitten viilattin ja lakattin. Täytyy varmaan kirjoittaa joulupukille, josko pääsisi oikein kunnon manikyyriin joskus :)