Niimpä niin...
Piti kirjoittaa Länsi-Suomen reissusta heti reissun jälkeen, mutta niinpä se sitten jäi kun en heti aloittanut ja retkestä on kulunut nyt jo viikko. Eikä nytkään ole kovin luova olo… Sen vuoksi tarina voi jäädä lyhyeksi ja mitäänsanomattomaksi. Toivottavasti en ole tuottanut kenellekään suurta pettymystä… *grin*

Enivei. Ajoimme erittäin kuuman ja hikisen matkan Sinisimpukan luontokeskukseen Dragsfjärdiin . Olo oli kuin muovailuvahalla, joka on unohdettu aurinkoon, Astrassa kun ei ole ilmastointia. Matkan teki kuitenkin kaikessa tukaluudessaan kestettäväksi kuuntelukirja, johon Rikukin ihastui. Kyseessä oli Väinö Riikkilän Viimeiset kaanit, joka kertoo Pertsan ja Kilun seikkailuista. Mainio kirja. Suosittelen lämpimästi vaikka olisikin nuorten kirja.

Matka kesti kauan koska pysähdyksiä täytyi sillä helteellä tehdä useita. Luontokeskus sijaitsee yhden lossimatkan takana aivan Dragsfjärdin kunnan eteläkärjessä paikassa, johon satunnainen harhailija ei kyllä aivan heti löydä. Näyttelytiloissa oli esillä paljon mielenkiintoista ja erityisesti olin innoissani merikotkanäyttelystä yläkerrassa. Esillä oli paljon tietoa mm. kannan kehityksestä näihin päiviin siitä kun se oli romahtamaisillaan mm DDT:n vuoksi. Seitsenvuotiaaseen taisi tehdä suurimman vaikutuksen valtavan kokoiset sulat.

Ruokailimme eräässä erittäin miellyttävässä ja kodikkaassa ruokapaikassa, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Paikka sijaitsi parinsadan metrin päässä luontokeskukselta mantereelle päin. Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka erinomaisen hyvää. Kyllä sitä oli jo viiden tunnin aikana ehtinyt nälkä tullakin. Tyytyväisinä oloomme jatkoimme matkaamme auton nokan näyttäessä kohti Paraista. Perille päästyämme keitimme teet ja painuimme lähes heti nukkumaan, niin kuitteja kaikki olivat. Unta ei pahemmin tarvinnut houkutella ja minä ainakin sammuin kuin saunalyhty kun silmäni ummistin.

Aamulla voimat keränneinä lähdimme aamupalan ja vesipullojen täytön jälkeen jälleen liikkeelle. Kävimme katsastamassa näköalapaikalla Paraisten kalkkikivilouhoksen ja äiti biologina tutki innoissaan kalkkipitoisen maaperän suosimia kasveja. Kiersimme vielä koulun kautta (kävin lainaamassa koululta mittaokulaarillisen mikroskoopin päättötyötä varten) ja löysimme tiemme lopulta Turun linnaan. Tämäkin erittäin mielenkiintoinen paikka, täytyy myöntää. Opastetulla kierroksella opin ainakin sen, että tämä tyttö olisi aikanaan ollut suuri hitti. Tuohon aikaan kun miehet pukeutuivat muodin mukaisesti hameeseen ja sukkahousuihin *teehee* naiskauneusihanne oli seuraava: Kalpea iho (tämä merkitsi sitä että nainen oli rikas ja hänellä oli varaa pysytellä sisätiloissa eikä tarvinnut olla ulkona tekemässä töitä), iso pää, iso vatsa ja pienet rinnat. Ainut seikka joka ei minun kohdalleni osu, on tuo rintavarustus, mutta muuten olisin ollut suorastaan missiainesta! Etenkin tuon kalpean ihon kanssa. Linnassa oli niin paljon nähtävää, ettei kaikkea ehtinyt millään. Esilinna jäi kokonaan kiertämättä, mutta onpa ainakin jotain mitä mennä katsomaan seuraavalla kerralla. Paluumatkasta Kouvolaan tuli vähintäänkin yhtä hikinen kuin menomatkasta. Kotona saunaan pesemään matkatomut pois ja nukkumaan aivan yhtä väsyneenä kuin edellisenä iltana.