Sarjassamme kohtaamisia.

Eilen tultuani ratsastamasta olin hakemassa pyykkiä pois narulta kun kuulin kompostin vierestä rapinaa. Pikkuinen siili oli tullut etsimään mutusteltavaa. Samanlaisen kohtamisen koin myös viime kesänä, mutta silloinen kaveri oli ainakin kaksi kertaa isompi. Tiedän, ettei siilille saa antaa maitoa, joten kävin sisältä hakemassa lautaselle rikotun kananmunan (Ja tietenkin kameran!). Ajattelin, että lahonneet herneenpalot eivät välttämättä ole sitä kaikkein parasta ravintoa, joten jos tarjottaisiin jotain tuoretta :)

Siili-rukka oli pelästynyt ensimmäistä käyntiäni niin paljon, että oli mennyt kompostorin taakse piiloon. Asetin lautasen hiljaa maahan ja jäin viereen odottamaan ja tarkkailemaan tilannetta. 5-10 minuutin jälkeen siili uskaltautui esiin piilostaan, ja voi jestas sitä kuonon liikettä! Selvästi nenään tulvi tuoksuja, sen verran suoraviivaisesti piikkipallo suuntasi kananmunalautasen luokse. Nälkä tuntui olevan, kun kaveri oli miltei heti etukäpäliään myöten lautasella ja veteli kananmunaa kitusiinsa. Seurasin koko tapahtumaa vain puolen metrin päästä, eikä läsnäoloni tuntunut haittavaan ruokailijaa laisinkaan. Suloinen pikku kaveri! Saatuaan vatsansa täyteen, söppöliini suuntasi uusiin seikkailuihin ja minä haltioituneena moisesta tapaamisesta menin hymyssä suin sisälle tekemään ruokaa, tällä kertaa itselleni.


Pikkuruinen ziili ruokailemassa