Vihdoinkin! Tätä päivää on odotettu kuin lehmä kesää! Saimme oman karvatin kotiin!
Olimme ennen automatkaa huolissamme siitä, miten matka tulee sujumaan. Jyväskylästä kun on suhteellisen pitkä matka Paraisille. Olimme sopinneet, että saamme pitää välipysähdyksen puolessavälissä Tapion veljen luona. Tämä ratkaisu osoittautui erittäin hyväksi. Matka meni oikein mallikkaasti. Jyväskylästä lähdettyämme ihan vain pikkuisen itketti ja oli saatava olla sylissä. Tunnin matkan jälkeen poika hakeutui itse lattialle nukkumaan ja nukkuikin sitten lähestulkoon koko loppumatkan. Tuli herätysraitojenkin tehokkuus testattua, kun rengas osui ihan vain pikkuisen raitoihin, niin uninen pää nousi saman tien ylös. Välipysähdyspaikalta ei meinattu päästä jatkamaan matkaa lainkaan, kun Markus tykästyi koiraan niin paljon, että meinasi adoptoida Hakuron samantien.
Tällä hetkellä Hakuro tutkii innoissaan uutta kotia ja kuluttaa energiaa säntäilemällä paikasta toiseen. Ei tunnu yhtään pelkäävän tai vierastavan uutta tilannetta ja uutta laumaa. Nyt vain odotellaan, millainen ensimmäinen yö tulee olemaan...

"Nyt ollaan matkalla uuteen kotiin!"

Ei tuntunut olevan Hakurolla huolta ei murhetta. Näin rennoissa merkeissä matka sujui.

"Kyllä mun kelpaa!"