Juu. Hakuro on oppinut merkkaamisen eli jalan nostamisen jalon taidon. Ja nyt sitten pitääkin jokaikisen kahta senttiä korkeamman ruohotupsun juuressa nostaa kinttua, vaikka rakosta on tavara loppunut jo sillä ihan ensimmäisellä kyykistymisellä (Varsinainen pisu kun suoritetaan edelleen neitimäisesti kyykkypissa mallilla). Ollaan niin isoa poikaa että oikein oikein!
Suurin ylpeyden aihe koirassamme on se, että herra on nykyisellään sisäsiisti! Joululoman jälkeen parina ensimmäisenä päivänä oli lattialle lirahtanut aikalailla iso lammikko (ja tietenkin keittiön lattialle, jossa ei ole koskaan edes pidetty papereita...) mutta kuukauden päivät on kaikki tulleet ulos. Mattopyykiltä emme ole kuitenkaan säästyneet, sillä nyt poika on sitten päättänyt oksentaa aina mahdollisimman keskelle mattoa. Varsinki, jos ulkona sattuu löytämään oikein makoisan kepin, niin seuraavana aamuna on taattu tervehdys eteisen matolla odottamassa. Tänä aamuna löysimme eilen mystisesti kadonneet narulelun hapsut. Langanpätkistä ei siis ollut jälkeäkään vielä eilen illalla, mutta Tapio ne tänään löysi varpaittensa välistä.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten Turussa match showssa. Saimme sinesen nauhan, emmekä sijoittuneet. Enempää en kyllä odottanutkaan. Hakuro oli aivan täpinöissään, kun ympärillä oli niin julmetun paljon koiria ja ihmisiä ja hälyä. Samalla reissulla oppi, miten saa vedettyä itsensä valjaista irti. (Hieman kyseenalainen taito minun mielestäni...) Pari kertaa tuli kiire, kun hurtta sai itsensä irti ja lähti intoa piukassa leikkimään muiden koirien kanssa... Kehäkäyttäytminen oli yllättävän rauhallista ottaen huomioon sen, että emme ole koskaan aikaisemmin olleet vastaavassa tilaisuudessa saatikka edes harjoitelleet mitään näyttelykävelyä tms... Tuloksena kuitenkin kullanarvoinen sosiaalistamis kokemus, nauha hihnassa ja hillittömän väsynyt koira.

Hieman uusia kuvia:

Tämä on yksi lelu, joka löytyi joulupukin paketista


"Hei kattokaa, minä olen jo näin pitkä!"


Turun mätsärissä. Melkein seisottiin paikallaan ;)


Autoilemassa


"Olinhan minä varmasti hyvä, olinhan?" Näkyy meitin väri"virhe" aika hyvin tässä kuvassa

Ja niille, jotka ei vielä jostain syystä satu tietämään, olen päässyt töihin Paraisille Nilsbyn koululle koulunkäyntiavustajaksi. Olen siellä nyt ainakin toukokuun loppuun asti, ja sen jälkeen todennäköisesti oppisopimuksella pidempäänkin. Jos mielenkiintoa löytyy, joulun sivut löytyvät täältä. Olen tykännyt aivan hirmuisen paljon!