Nyt voi turvallisesti esitellä joululahjoikse menneitä töitä. Vahinko, ettei minulla ole kaikista kuitenkaan kuvaa ja tietenkin ne kauneimmat ja onnistuneimmat ylpeyden aiheet jäivät vallan kuvaamatta.
Siskolleni neulomani hartiahuivi ja Tapion siskolle neulotut sukat jäävät nyt tällä erää esittelemättä, mutta jospa saisin joskus vielä kuvattua nekin

Mutta itse asiaan:


Tämä ristipistotyö meni toiselle siskolle syntymäpäivälahjaksi. Mallin kissa ei ollut tuon värinen, mutta muutin värit heidän kissansa paremmin sopivaksi. En ole aivan varma, onko yhdennäköisyys siellä päinkään, värkkäsin värejä vajaasta valokuvasta. Oli kiva tehdä pitkästä aikaa ristipistoja, vaikka ne ovatkin sangen hitaasti edistyvää käsityötyyppiä. Nämä pitää vain aloittaa ajoissa.



Tämä muhkea neulepaita lämmittää nykyään Tapiota. Nyt oli hyvää aikaa tikuta avomiehelle paitaa lahjaksi, kun hän oli toisella paikkakunnalla töissä ja siten myös pois kotoa. Hän vielä osuvasti muistutti minua eräästä joulusta, kun paketista paljastui villapadan osat, kun en milllään ehtinyt tehdä työtä valmiiksi. Nyt oli paketti hyvissä ajoin tehtynä ja ihan valmiiksi asti. Vähän on kuulemma reilun kokoinen, mutta ainakin on lämmin kun jää niin paljon eristävää ilmaa väliin. Langan nimeä en juuri tähän hätään muista ja kaikki vyötteet on jossain hyvässä tallessa. Lankaa pitä käydä ainakin kolme kertaa hakemassa lisää, kun kerät olivat niin kovin pieniä ja malli oli varsinainen lankasyöppö jostain syystä. Puikot olivat kokoa 8, joten edistyi kyllä nopeasti, jos vaan materiaalia riitti.



Huovutetut lapaset menivät siskontytön sormia lämmittämään. Tämä oli ensimmäinen huovutustyö minun käsityöurallani, jos ei lasketa sitä yhtä epäonnistunutta saippuahuovutusavaimenperää, joka kaikessa hirveydessään päätyi lopulta lukion roskakoriin. Näitä oli kiva tehdä. Lankana oli Novita Huopanen. Suurta hilpeyttä herätti valmiiden huovuttamattomien lapasten koko, kun ylettyivät minullakin kyynnärpäihin saakka, ja peukalo olisi ollut sopivalla kohdalla jollekin muulle lajille kuin ihmiselle.
Lapaset huovutettiin koneessa 40 asteessa. Ei olisi uskonut lopputuloksesta, että kyseessä ovat samat lapaset kuin koneeseen mennessä. Kovasti näitä sai venytellä oikeaan muotoonsa. Ihanan paksut näistä tuli ja lahjan saajakin totesi, ettei lainkaan pääse tuuli läpi.
Jossakin minulle pitäisi olla myös kuva ennen huovutusta, mutta kun tämä meidän talous on nykyään vähän levällään, niin kuvia on minun koneella, ja Tapion koneella ja kotona vielä erillisella kovalevyllä, että sekin kuva tullee sitten joskus myöhemmin.



Tämä ei ole kylläkään jolululahja vaan koiralle tehty eräänä päivänä, kun mittari näytti -18 astetta pakkasta ja Hakuro tärisi aamulenkillä. Kaupasta kävin hakemassa ainoastaan pistolukko soljen, muut tarpeet löytyivät varastosta. Pinta on vanutäytteistä tikkikangasta ja vuori on fleeceä. Kauluksessa on pörrövuori. Etuosan läppä on irrotettava. Taas pisti kyllä miettimään, josko sitä pitäisi ihan tosissaan aloittaa tilaustyönä näitten koiranvaatteitten tekeminen. Lyhytkarvaisilla koirilla kun pitää jotain olla talvipakasilla päällä. Minä ainakin olen vielä sen verran optimistinen, että luotan Suomessa olevan pakkastalvia jatkossakin. Ainakin omilla toimillani pyrin siihen vaikuttamaan.



Mannekiini on juuri herännyt, siksi kovin masentuneen näköinen ilme... Napit tulen vielä korjaamaan hieman alemmas, mutta muuten olen kyllä taas ansainnut taputuksen pääni päälle



Tein tuossa ennen joulua Hakurolle myös uuden pedin. Hyvin näytti kelpaavan, kun tässä teos on juuri valmistunut ja heti piti olla koemakaamassa. Pedille kyllä käydään nukkumaan ja hyvin siinä Hakuro viihtyykin. Silti kolmen-neljän aikaan yöllä pitää päästä peiton alle lämmittelemään.