Lauantai lähenee ja jännitys kasvaa vähitellen. Kuulutukset kävimme kuuntelemassa eilen Kouvolan keskuskirkossa. Samalla reissulla Tapio ymmärsi oikein hyvin, miksi ko. kirkkoa ei edes harkittu vihkikirkoksi.

Valmistelut alkavat olla kaikinpuolin varsin loppusuoralla. Tienvarsikyltit ovat tikkua vaille valmiit, konvehdit on tehty, puku menee huomenna pesulaan silitettäväksi, kaikki tykötarpeet alkaa olla hankittuna ja tehtynä ja huomenna menemme viemään osan tarvikkeista juhlapaikalle. Isoja urakoita on edelleen juhlapaikan koristelu perjantai-iltana, istumajärjestyksen teko ja pöytien sijoittelu, sekä sitten määrittelemätön määrä kaikenlaista pikkupuuhaa, mikä todennäköisesti ilmenee vasta viimehetkellä... Yllätyksiinkin on kenties syytä varautua.

Muistutan jatkuvasti itseäni siitä, miten minun ei tarvitse lauantaina huolehtia oikein mistään. Kunhan herään ja syön aamupalaa, niin sen jälkeen joku huolehtii minut aina tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan. Ja hääjuhlassa minun ei kuulemma tarvitse tehdä muuta kuin näyttää nätiltä. Onneksi menen ammattimeikkajan käsiteltäväksi, niin ei pitäisi olla kovin vaikea tehtävä. =)

Koekampaus ja -meikki tehtiin viime lauantaina. Moni meikkiäni katsonut päästi naurun hörähdyksiä, kun toinen puoli naamasta oli meikattu eri tavalla kuin toinen. Kokeilussa oli kaksi eri luomiväriä ja kaksi eri rajausta. Samoin poskipunat olivat erilaiset puolillaan. Häihin sentään tulee symmetriset meikkaukset. Viime keskiviikosta lähtien olen kävellyt juhlakengillä päivittäin. Korkoa ei ole juuri nimeksikään, mutta uudenkarheat kengät on hyvä kuitenkin pehmittää. Tänään olin varmasti mielenkiintoinen näky, kun tukka oli luomugeelitetyllä ponnarilla suttuisena niskassa, päällä oli veljen vanha virttynyt gollege-pusero ja jalassa verkkarihousut. Pitkien lahkeitten alta vilkkui valkoiset juhlakengät. Pientä juhlaa arkeenkin :) Perjantaina uskalsin käyttää kenkiä leipoessakin (siinä kun tulee sopivasti oltua jalkojen päällä, eikä vaan istuttua askartelupöydän ääressä). Teimme Äiteen kanssa muffinsseja viikonlopun kahvihetkiä verten ja kyllä muuten tuli hyviä! Johtui varmaan siitä, kun oli niin prameet kengät jalassa.

Viimeisiä hetkiä neitinä viedään! Totesin Tapiolle keskiviikkona kotoa lähtiessä, että seuraavan kerran kun kotiin tulen, niin olen sitten frouva!

Niin juu, pitää opetella uusi nimikirjoituskin... Jösses...