Taas tämä aika vuodesta jolloin aivastuttaa, silmät vuotaa, silmät ja nenä kutiaa ja vaikka olisi kuinka kiva ilma, niin ulos ei tee mieli mennä, kun olo muuttuu kuitenkin vain kurjemmaksi, mikäli se on edes mahdollista. Näihin aikoihin harkitsen aina vakavasti metsurin uraa ja haaveilen kaatavani jok'ikisen koivun joka tielleni osuu!

Ulvilassa on koivut suorastaan räjähtäneen. Kostean kauden jälkeen tuli nämä oikein aurinkoiset ja lämpimät ilmat, joten puf vain ja ulos ei ollut enää asiaa. Luulisi, että tämä kohta kaksi vuotta käynnissä ollut siedätyshoito alkaisi jo puremaan, mutta helppoa ei missään nimessä ole ollut. Tiedä sitten, että jos hoito onkin jo auttanut, ja ilman hoitoa olo olisi vieläkin kamalampi... Mistä sen sitten tietää.

Mutta jotain kivaakin on tässä keväässä ollut. Olen nimittäin aloittanut paljon puhutun hyötykasvien kasvattamisen, vai mitenkä siitä pitää puhua... Keittiön pöydällä (ikkunalaudan puutteessa) kasvaa basilkaa, ruohosipulia sekä persiljaa. Viikko sitten kylvetyistä siemenistä persilja on ainut, jossa ei vielä näy elonmerkkejä. Näinkähän sieltä mitään koskaan tuleekaan...

Pihahommiakin on tehty, kun pihalle kaivoimme porkkanamaan. Tapio heilui ahkerana lapion varressa ja kaivoi kuopan, johon kippasimme 8 säkkiä multaa. Viereiseen penkin paikkaan lätkimme multaa kerroksen ja siihen kylvin ruiskaunokin siemeniä. Lisäksi penkkiin istutettiin kaksi jättiläismeritahteä, niiden kun ainakin liikkeen mukaan pitäisi soveltua aurinkoiseen paikkaan. Saa nähdä onko paikka kuitenkin liian paahteinen niin tähdille, kuin kukillekin. Penkki kun on seinän vieressä. Näistäkään en tiedä nouseeko penkeistä ikinä mitään, mutta eipä sitä koskaan opi, jos ei joskus kokeile. Vinkkejä otetaan kuitenkin ilolla vastaan =) Rivitalon pihalla kun on nämä puutarhaunelmat hieman rajallisia. Pienintäkin elonmerkkiä odotellessa.

porkkanamaa

"kukkapenkki"