Olisikohan aika kaivaa tämäkin blogi naftaliinista ja jatkaa päivittämistä. Pitkä aika on edellisestä kirjoituksesta enkä lupaa, että tahti olisi edelleenkään kovin tiuha, mutta en ollut valmis kuoppaamaankaan tätä vielä. Voi tosin olla, että siirryn johonkin toiseen blogipalvelimeen jatkamaan. Minulta meni maku blogeiluun sen jälkeen kun huomasin vuodatuksen muuttaneen näitä sivustojaan niin paljon, että kaikki kuvat olivat kadonneet, samoin kaikki ulkonäköasetukset sun muut. Ja minä kun en ole mikään isohaka näitten koneitten ja ohjelmien kanssa, niin päätin antaa olla.

Blogi on kuitenkin osa omaa historiaa, vähän kuin päiväkirja. Tai kuukausikirja. Tai vuosikirja. Riippuu kuinka tiuhaan jaksaa päivittää ;) Muistin sentään vielä oman käyttäjätunnuksen ja salasanankin.

Mutta missä nyt sitten mennään:

Perheeseemme kuuluu edelleen minun ja mieheni lisäksi Hakuro sekä edellisessä kirjoituksessa vasta tuloansa tehnyt pieni ihminen. Poikalapsi syntyi huhtikuun alussa 2011, sai nimen, kasvoi ja kehittyi, meni hoitoon ja valloitti matkallaan monen kohtaamansa sydämen. Nyt hän on kaksi ja puoli vuotias tomera, eloisa pieni poika, joka rakastaa Muumeja, puhua pälpättää mahdottoman paljon, pärisyttää ärrää oikein komeasti, tunnistaa kuvista lähemmäs 50 kalalajia ja sanoo melkein joka kerta, kun istuu autoon: "Mennään mummolaan!" Ja yrittää mennä kirjaan uimaan, kun siinä on kuva lammesta.

Minä itse olen valmistunut koulunkäyntiavustajaksi vajaa vuosi sitten, olen alan hommissa, toivottavasti myös joulun jälkeen, sillä sopimukseni riittää vain sinne asti. Mies ajaa autoa öisin ja kulljettaa lehtiä ympäri Satakuntaa. Kovasti etsimme uutta kotia, kun on tämä vuokralla eläminen kyllästyttänyt jo pitemmän aikaa.

Käsitöitä ehdin tehdä yhä hervemmin, mutta olempa löytänyt uuden innostuksen: Klipsutyöt! Eli niitä tölkkien avausnipsuja/klipsuja/mitälie. Olen värvännyt sukulaiset ja ystävät niitä minulle keräämään ja mm. puoli Ilmajokea on osallistunut niiden keräämiseen! Kiitos vain kovasti. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman laukun, ja rannekoruja, vyön joka on vielä solkea vailla ja eilen aloin miettimään, että saisiko klipsuista tehtyä joulukortteja. Vinkeejä otetaan vastaan.

Tässä lyhykäisyydessään meidän tilanteemme.

Niin ja tervetuloa takaisin :)

Ensimmäinen klipsulaukkuni