sunnuntai, 15. joulukuu 2013

Toivoisin...

Olen tänään toivonut paljon asioita, jotkut ihan maallisia, pieniä juttuja, jotkut vähän ehkä syvällisempiä ja jotkut ihan tyhmiä. Listani on tänään tällainen:

Toivoisin...  että olisin ahkerampi siivooja
Toivoisin...  että sataisi lunta ja tulisi pakkasta
Toivoisin...  että poikani oppisi pian päiväkuivaksi, koska pottailu/pönttöily ei voisi häntä vähempää kiinnostaa...
Toivoisin...  että olisin idearikkaampi ja luovempi
Toivoisin...  että osaisin ottaa heinoja kuvia
Toivoisin...  että jaksaisin pitää itsestäni parempaa huolta ja kuntoilla
Toivoisin...  että minulla olisi aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa edellinen kohta
Toivoisin...  että pystyisin jättämään herkuttelun
Toivoisin...  että olisin ollut koulussa ahkerampi
Toivoisin...  että voittaisin päävoiton lotossa
Toivoisin...  että olisin pirteämpi
Toivoisin...  että tämä perheemme elokuussa alkanut flunssakierre päättyisi
Toivoisin...  että anoppini selkä paranisi
Toivoisin...  että läheisilläni olisi hyvä olla
Toivoisin...  että olisin parempi agilityssa
Toivoisin...  että pystyisin olemaan parempi vaimo
Toivoisin...  että pystyisin olemaan pojalleni parempi äiti
Toivoisin...  että löytäisimme pian ihan oman kodin
Toivoisin...  että koulua, jossa olen töissä ei lakkautettaisi
Toivoisin...  että kaikkien lasten joulu olisi tänä vuonna hyvä
Toivoisin...  että ihmiset lopettaisivat toistensa pilkkaamisen, kiusaamisen ja syrjimisen
Toivoisin...  että ihmiset lopettaisivat sotimisen uskonnon vuoksi
Toivoisin...  että olisin parempi työssäni
Toivoisin...  että voisin unohtaa katkeruuden koskein omia polttareitani
Toivoisin...  että voisin unohtaa sen tosiasian, että surkeimmat polttarit, joissa olen koskaan ollut, olivat omani
Toivoisin...  että joku rakastaisi minua kaikkein eniten maailmassa
Toivoisin...  että joku ilahduttaisi minua ihan vain siksi, että haluaa tehdä niin, ilman mitään taka-ajatuksia
Toivoisin...  että saisin viettää romanttisen illan mieheni kanssa ihan rauhassa
Toivoisin...  että joku muu kuin minä järjestäisi sellaisen illan
Toivoisin...  että minut yllätettäisiin sellaisella illalla
Toivoisin...  että olisin joillekin niin hyvä ystävä, että he halusivat järjestää minulle yllätysjuhlat
Toivoisin...  että olisin parempi laulaja
Toivoisin...  että osaisin soittaa kitaraa
Toivoisin...  että osaisin soittaa huuliharppua ja banjoa
Toivoisin...  että osaisin soittaa pianoa nuoteista
Toivoisin...  että osaisin soittaa pianoa paremmin
Toivoisin...  että pystyisin olemaan jonkun paras ystävä
Toivoisin...  että minulla olisi paras ystävä
Toivoisin...  etten tuntisi itseäni näin yksinäiseksi

Toivoisin...  että edes joku listan kohta toteutuisi

Tällaisia tuntoja tänään.

-Heidi

keskiviikko, 20. marraskuu 2013

Herääminen

Olisikohan aika kaivaa tämäkin blogi naftaliinista ja jatkaa päivittämistä. Pitkä aika on edellisestä kirjoituksesta enkä lupaa, että tahti olisi edelleenkään kovin tiuha, mutta en ollut valmis kuoppaamaankaan tätä vielä. Voi tosin olla, että siirryn johonkin toiseen blogipalvelimeen jatkamaan. Minulta meni maku blogeiluun sen jälkeen kun huomasin vuodatuksen muuttaneen näitä sivustojaan niin paljon, että kaikki kuvat olivat kadonneet, samoin kaikki ulkonäköasetukset sun muut. Ja minä kun en ole mikään isohaka näitten koneitten ja ohjelmien kanssa, niin päätin antaa olla.

Blogi on kuitenkin osa omaa historiaa, vähän kuin päiväkirja. Tai kuukausikirja. Tai vuosikirja. Riippuu kuinka tiuhaan jaksaa päivittää ;) Muistin sentään vielä oman käyttäjätunnuksen ja salasanankin.

Mutta missä nyt sitten mennään:

Perheeseemme kuuluu edelleen minun ja mieheni lisäksi Hakuro sekä edellisessä kirjoituksessa vasta tuloansa tehnyt pieni ihminen. Poikalapsi syntyi huhtikuun alussa 2011, sai nimen, kasvoi ja kehittyi, meni hoitoon ja valloitti matkallaan monen kohtaamansa sydämen. Nyt hän on kaksi ja puoli vuotias tomera, eloisa pieni poika, joka rakastaa Muumeja, puhua pälpättää mahdottoman paljon, pärisyttää ärrää oikein komeasti, tunnistaa kuvista lähemmäs 50 kalalajia ja sanoo melkein joka kerta, kun istuu autoon: "Mennään mummolaan!" Ja yrittää mennä kirjaan uimaan, kun siinä on kuva lammesta.

Minä itse olen valmistunut koulunkäyntiavustajaksi vajaa vuosi sitten, olen alan hommissa, toivottavasti myös joulun jälkeen, sillä sopimukseni riittää vain sinne asti. Mies ajaa autoa öisin ja kulljettaa lehtiä ympäri Satakuntaa. Kovasti etsimme uutta kotia, kun on tämä vuokralla eläminen kyllästyttänyt jo pitemmän aikaa.

Käsitöitä ehdin tehdä yhä hervemmin, mutta olempa löytänyt uuden innostuksen: Klipsutyöt! Eli niitä tölkkien avausnipsuja/klipsuja/mitälie. Olen värvännyt sukulaiset ja ystävät niitä minulle keräämään ja mm. puoli Ilmajokea on osallistunut niiden keräämiseen! Kiitos vain kovasti. Tähän mennessä olen tehnyt muutaman laukun, ja rannekoruja, vyön joka on vielä solkea vailla ja eilen aloin miettimään, että saisiko klipsuista tehtyä joulukortteja. Vinkeejä otetaan vastaan.

Tässä lyhykäisyydessään meidän tilanteemme.

Niin ja tervetuloa takaisin :)

IMG_1103-normal.jpg

Ensimmäinen klipsulaukkuni

sunnuntai, 20. helmikuu 2011

Tilannepäivitys

Hepsista heijaa!

Johan on vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä, ja paljon on tapahtunut tässä välillä. Voin kyllä luvata, ettei tästä päivitystahti ainakaan merkittävästi parane, sillä kevättä kohden mentäessä meille on tulossa melkoisesti ohjelmaa. Tai lähinnä sellaista, joka vie taatusti aikaa ja energiaa. Huhtikuussa meille on nimittäin tulossa aivan uusi tulokas, tässä hieman esimakua.

Kuva on otettu pari viikkoa sitten, ja silloin h-hetkeen oli aikaa 8 viikkoa, nyt siis enää kuutisen viikkoa. Hyvin on sujunut, kunhan alkuraskauden pahoinvoinnista selvisimme. Nyt jo kovasti tulokasta odotellaan ja paikat ja tavarat alkavat olla melko hyvin valmiina. Jännittäviä aikoja elellään :)

keskiviikko, 25. elokuu 2010

Syksyn satoa

Kait tätä voi jo syksyksi sanoa, kun lämpötila on vähintään 10 astetta heinäkuuta alhaisempi, vettä sataa ja koulut ovat alkaneet, omanikin. Niin ja yksi syksyn lähenemisen merkki on, että porkkanapenkkimme on alkanut tuottaa ihan hyviä porkkanoita. Kauniita ne eivät ehkä ole, mutta maussa ei ole mitään moitittavaa. Olisi ilmeisesti pitänyt rankemmalla kädellä harventaa, tai sitten alunperinkin jo kylvää siemenet harvempaan, kun maasta nostetaan naimisissa olevia porkkanoita. Ei varmaankaan menisi EU:n laadunvalvonnasta läpi . Mutta ainakin tulee hyvä mieli koomisia porkkanoita syödessä. Ja tietty makua parantaa tieto siitä, että porkkanat on ihan itse kasvatettuja! Kuvia voisin laittaa tuossa myöhemmin tulemaan, mutta nyt ulkona sataa.

Yrttitarhasta ei tullut mitään. Itäneet taimet kuolivat vaikka teki mitä. Meillä ei siis nautita tuoreen basilikan tuoksusta, ei ruohesipulin mausta tai ripotella persiljaa salaattiin... Ehkä parempi onni ensi vuonna.

Ja kun koulut ovat kerran alkaneet, niin minäkin palaan koulun penkille. Ihan alakouluun asti. Ensimmäinen työharjoitteluni alkaa syyskuun alusta jolloin palaan takaisin kolmannelle luokalle. Pesti kestää kolme kuukautta eli syyskuun alusta marraskuun loppuun. Kävin hakemassa sopimukseni tuossa pari päivää sitten ja rehtori kertoi ko. luokan opettajan jo kovasti kyselleen minun perääni. Kiva tietää, että ainakin tulen olemaan tarpeellinen ja hyödyllinen. Innokkaasti jo työn alkua odottelen!

Oikein hyvää alkavaa syksyä kaikille!

keskiviikko, 30. kesäkuu 2010

Hyvä ajatus

Olen tilannut nyt useamman vuoden Positiivareiden ajatusten aamiaista sähköpostiini ja yksi kesäkuun viesteistä on jäänyt erittäin hyvin pyörimään mieleeni. Ajattelin postata sen myös tänne blogiini, jotta nekin, joille positiivarit ei postia lähetä voisivat tämän saman mainion viestin lukea ja nauttia kesästä hieman pidempään. Itse olen talvi-ihminen, mutta tämä on saanut minutkin suhtautumaan kesään paljon positiivisemmin.

----------------------

TAAS ON AIKA AURINGON

Kesä tulee joka vuosi yhtä yllättäen. Kaikki eivät ehtineet uimarantakuntoon, lomamatka jäi ehkä varaamatta, mökin tai veneen laitto ei valmistunut ajallaan.

Pessimistit laskevat jo, kuinka monta viikkoa on talvirenkaiden vaihtoon. Joillekin tulee niin kiire viettää kesää, etteivät he ehdi nauttia siitä.
Juhannuksesta päivät lyhenevät. Lehdissä vatvotaan lomastressiä. Pouta- ja sadepäivien saldo on terassien puheenaihe.

Jospa havahtuisimme ottamaan oppia lapsilta. Heidän kesänsä on aina pidempi kuin aikuisilla. Pienimmät eivät edes kykene laskemaan syksyn tuloa. Lapset osaavat nauttia auringosta ja lämmöstä murehtimatta niiden katoamista.

Suomalaisen ihmisen mieli tarvitsee aurinkoenergiaa. Kun päätämme pysähtyä nauttimaan kesän mahdollisuuksista, annamme akuillemme tilaisuuden latautua. Auringon lapsilla ei ole koskaan kiire, sillä varjot ovat kesällä lyhyet.

-L.T.

----------------------

Riemullista kesää!

Ps. porkkanapenkki puskee hyvin ainakin vihreää osaa. Toivottavasti sieltä saa vielä tänä kesänä nauttia ihan itse kasvatettuja porkkanoita!