Kyllä on pienen kuluttajan elämästä tehty vaikeaa!
Digiaikaan siirtyminen pakottaa kansalaiset vähitellen investoimaan
tarpeellisiin hilavila-akkumalaattoreihin, mikäli tahtoo television tarjonnasta
nauttia. Ja tietenkin tahdoimme hyvän laitteen, tallentavan, ja jos laitteen on
oltava tallentava, niin tietenkin kahdella virittimellä. Tämä tietää sitä, että
hinta on aika kitkerän korkea. Tapion kanssa huokaisimme jo helpotuksesta, kun
selvisi, että kaapeliverkko on saanut jatkoaikaa heinäkuun loppuun asti. Ei
siis edelleenkään kiirettä hankkia "rigipoksia". (Minä tosin olisin
ollut valmis hankkimaan ko. vekottimen jo alkuvuodesta, mutta "eihän tässä
ole mikään kiire" lause tuli silti tutuksi...). Olimme siis iloisia, kun
ei ollutkaan välttämätöntä käyttää opintotukirahoja tekniikkaan ainakaan vielä
(muutenkin kaikki rahat kuluu jo kaikenlaisiin koiratarvikkeisiin). Kukaan ei
ollut meille kuitenkaan kertonut että syyskuun alusta kaapeliverkossa näkyy
ainoastaan kanavat YLE1, YLE2, YLEfst, MTV3 ja NELONEN. Meille tuli tästä ihan
rehellisesti hätä. Nythän meiltä jää Tuhkimotarina (Mi Gorda Bella)
näkemättä!! Ja sehän ei käy laatuun ollenkaan! Siis kauppaan ostamaan se
hiivatin vekotin...
Tänään sitten lähdimme kaupoille. Ja siitähän se reissu sitten syntyikin...
Olimme jo päättäneet minkä merkkisen ja mallisen laitteen haluaisimme. Mikäli
tarkkaa mallia tai edes merkkiä ei olisi ollut päätettynä olisi reissusta
tullut varmasti huomattavasti lyhyempi ja hermoja raastamattomampi, mutta kun
halusimme juuri Topfieldin 4100
tallentavan boksin 160Gb kovalevyllä niin sitä sitten etsittiin. Kävimme ihan
ensimmäisenä Gigantissa. Siellä ei mallia ollut ollenkaan, eikä kuulemma
tulekaan. Myyjä sanoi, ettei ole kyseistä mallia nähnytkään. Siirryimme
HongKongiin, tosin emme digikaupoille vaan hakemaan jotain aivan muuta (kuten
pesuainetta, wc-paperia, kukkaruukkuja ja pöytätabletin) Markantalossa ei
myöskään mallia ollut ollenkaan. Seuraavaksi ajattelimme, että menemme
Kupittaan Citymarketista laitteen ostamaan, sillä sieltä tiettävästi mallia on
myynnissä. Matkalla poikkesimme kuitenkin Piispanristillä Biltemaan,
Tarjoustaloon ja eläinkauppaan. Kun kitumarkettiin pääsimme, oli malli kokonaan
loppu. Eikä myyjä tiennyt koska tulee lisää. "Miten tämä voi olla näin
julmetun vaikeaa?". Viimeinen oljenkorsi, mihin enää suostuimme lähtemään
oli Veikon Kone. Olin edellisenä iltana netin välityksellä tarkistanut, että
mallia on heillä myynnissä. Osuimme Turussa vielä keskelle ruuhkaa. Koko Turku
oli jumissa ja matkaan meni aikaa. Vielä kun Veikon Koneen sijainti ei ollut
ihan tarkassa muistissa. Mutta kuitenkin vain kerran ajettiin harhaan, mikä oli
olosuhteisiin nähden aika hyvin.
Löysimme liikkeen ja mikä tärkeintä, löysimme hakemamme laitteen! Ja saimme
vielä hivenen alennustakin. Väsyneinä mutta onnellisina lähdimme kohti kotia
boksi kainalossa. Odotimme jo että ruuhkakin olisi helpottanut, mutta mitä
vielä... Suma oli vieläkin pahempi. Olimme lähteneen kotoa liikkeelle joskus
puoli kahden jälkeen, kello oli nyt 17:05, Tapion oli tarkoitus mennä pelaamaan
koululle kuudeksi jalkapalloa ja me junnaamme ruuhkassa. (Ja kuka olikaan kotoa
lähtiessä sanonut, että "kyllä me nyt varmasti ollaan kuudeksi
kotona"). Autojen keskellä totesin, että onneksi tämäkin päivä loppuu
joskus... Noh, loppujen lopuksi pääsimme kotiin siinä määrin ajoissa, että
Tapio ehti vielä syödäkin vähän ennen jalkkipelejä.
Mutta taivaan kiitos nyt meillä on digiboksi.
maanantai, 3. syyskuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.