Kyllä on pienen kuluttajan elämästä tehty vaikeaa! Digiaikaan siirtyminen pakottaa kansalaiset vähitellen investoimaan tarpeellisiin hilavila-akkumalaattoreihin, mikäli tahtoo television tarjonnasta nauttia. Ja tietenkin tahdoimme hyvän laitteen, tallentavan, ja jos laitteen on oltava tallentava, niin tietenkin kahdella virittimellä. Tämä tietää sitä, että hinta on aika kitkerän korkea. Tapion kanssa huokaisimme jo helpotuksesta, kun selvisi, että kaapeliverkko on saanut jatkoaikaa heinäkuun loppuun asti. Ei siis edelleenkään kiirettä hankkia "rigipoksia". (Minä tosin olisin ollut valmis hankkimaan ko. vekottimen jo alkuvuodesta, mutta "eihän tässä ole mikään kiire" lause tuli silti tutuksi...). Olimme siis iloisia, kun ei ollutkaan välttämätöntä käyttää opintotukirahoja tekniikkaan ainakaan vielä (muutenkin kaikki rahat kuluu jo kaikenlaisiin koiratarvikkeisiin). Kukaan ei ollut meille kuitenkaan kertonut että syyskuun alusta kaapeliverkossa näkyy ainoastaan kanavat YLE1, YLE2, YLEfst, MTV3 ja NELONEN. Meille tuli tästä ihan rehellisesti hätä. Nythän meiltä jää Tuhkimotarina (Mi Gorda Bella) näkemättä!! Ja sehän ei käy laatuun ollenkaan! Siis kauppaan ostamaan se hiivatin vekotin...

Tänään sitten lähdimme kaupoille. Ja siitähän se reissu sitten syntyikin... Olimme jo päättäneet minkä merkkisen ja mallisen laitteen haluaisimme. Mikäli tarkkaa mallia tai edes merkkiä ei olisi ollut päätettynä olisi reissusta tullut varmasti huomattavasti lyhyempi ja hermoja raastamattomampi, mutta kun halusimme juuri Topfieldin 4100 tallentavan boksin 160Gb kovalevyllä niin sitä sitten etsittiin. Kävimme ihan ensimmäisenä Gigantissa. Siellä ei mallia ollut ollenkaan, eikä kuulemma tulekaan. Myyjä sanoi, ettei ole kyseistä mallia nähnytkään. Siirryimme HongKongiin, tosin emme digikaupoille vaan hakemaan jotain aivan muuta (kuten pesuainetta, wc-paperia, kukkaruukkuja ja pöytätabletin) Markantalossa ei myöskään mallia ollut ollenkaan. Seuraavaksi ajattelimme, että menemme Kupittaan Citymarketista laitteen ostamaan, sillä sieltä tiettävästi mallia on myynnissä. Matkalla poikkesimme kuitenkin Piispanristillä Biltemaan, Tarjoustaloon ja eläinkauppaan. Kun kitumarkettiin pääsimme, oli malli kokonaan loppu. Eikä myyjä tiennyt koska tulee lisää. "Miten tämä voi olla näin julmetun vaikeaa?". Viimeinen oljenkorsi, mihin enää suostuimme lähtemään oli Veikon Kone. Olin edellisenä iltana netin välityksellä tarkistanut, että mallia on heillä myynnissä. Osuimme Turussa vielä keskelle ruuhkaa. Koko Turku oli jumissa ja matkaan meni aikaa. Vielä kun Veikon Koneen sijainti ei ollut ihan tarkassa muistissa. Mutta kuitenkin vain kerran ajettiin harhaan, mikä oli olosuhteisiin nähden aika hyvin.

Löysimme liikkeen ja mikä tärkeintä, löysimme hakemamme laitteen! Ja saimme vielä hivenen alennustakin. Väsyneinä mutta onnellisina lähdimme kohti kotia boksi kainalossa. Odotimme jo että ruuhkakin olisi helpottanut, mutta mitä vielä... Suma oli vieläkin pahempi. Olimme lähteneen kotoa liikkeelle joskus puoli kahden jälkeen, kello oli nyt 17:05, Tapion oli tarkoitus mennä pelaamaan koululle kuudeksi jalkapalloa ja me junnaamme ruuhkassa. (Ja kuka olikaan kotoa lähtiessä sanonut, että "kyllä me nyt varmasti ollaan kuudeksi kotona"). Autojen keskellä totesin, että onneksi tämäkin päivä loppuu joskus... Noh, loppujen lopuksi pääsimme kotiin siinä määrin ajoissa, että Tapio ehti vielä syödäkin vähän ennen jalkkipelejä.

Mutta taivaan kiitos nyt meillä on digiboksi.