Valmistelut etenevät välillä hitaammin, välillä vähän nopeammin, ja välillä saadaan ihan valmistakin. Yksi valmistuneista ja kuvatuista on sormustyyny, jonka ompelin tuossa reilu viikko sitten. Tuli ihan kaunis ja toistaa teemavärejämme :) Kuvassa sormuksena toimii kihlasormus, kun vihkisormus oli vielä kuvausvaiheessa kultasepällä hakemattomana. Eikä vihkisormusta toki sovi ennen häitä esitellä.

Kangas löytyi Ideaparkin Eurokankaan alelaarista, taitaa olla jonninmoista morsiussatiinia. Leveä nauha on ostettu Porista askarteluliike Vitriinistä hääkonvehteja varten, jäljellä vielä monta metriä, solmittava nauha pengottiin äiteen konvehtitarvikevarastosta. Ommeltu saumurilla ja kääntöaukko käsin. Täytteenä vanua. Yksinkertainen on kaunista, näkeehän sen jo tekijästäkin

Kouvolassa oli kovin jännittävä lumimuodostuma aivan huoneeni ikkunan takana, joka mielestäni kuvaa hyvin näitä käsittämättömiä luonnonlakeja, onko tämä nyt sitten fysiikan lakeja vai mitä. Joitakin sidoksia tässä ainakin on, kun nuin hyvin lumi pysyy kaarena oksan sivussa ja vielä kasassa. Muodostelma on roikkunut paikallaan nyt jo ainakin kaksi viikkoa, ellei kauemminkin, kun itse näin tämän juuri kaksi viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Kuvatessa uskalsin hädintuskin hengittää, kun jännäsin, että katkeaako kaari vaiko eikö. Hyvin pysyi!

Lopuksi terveisiä Hakurolta tämän päivän metsäretkeltä. On se vaan hyvä, että koiralla on mustat korvat, muuten ei kaveria olisi juuri hangesta nähnyt. Koira nautti olostaan juostessaan vapaana ja omistajat nauttivat katsellessaan koiran juoksemisen riemua. Puhumattakaan siitä, että ilma oli mitä mahtavin: kymmenisen astetta pakkasta ja auringonpaistetta. (vaikka ei aurinko sinne metsikistöön juuri paistanut, kun oli jo siihen aikaan senverran alhaalla...)

Herra lumiparta